Mielialoja

Runokokoelma liikkuu luonnonkuvien, yksinäisyyden ja kohtalon pohdinnoista kohti kuoleman, synnin ja katumuksen teemoja sekä rakkautta ja kaipuuta. Tekstit vuorottelevat meren, erämaan ja hautausmaan kuvauksista pyhiinvaellus- ja kotipaluuaiheisiin sekä raamatullisiin ja henkisiin runoihin. Tunnelma vaihtelee melankoliasta lohduttavaan ja ylistävään, ja runot rakentuvat eri osioihin, jotka johdattavat lukijan läpi eri mielialojen, muistojen ja uskonnollisten pohdintojen. Kuvakieli on usein tiivis ja musiikillinen, korostaen sekä yksilön sisäistä kamppailua että yhteisöllisiä rituaaleja.